Nækymæ Jææmeren saunalta

Jäämeren sauna lämpiää päivittäin. Saunapuut ovat tuontitavaraa Venäjältä ja Suomesta. Vastaskoivuja ei tunturissa ole. Sauna ja uinti suolameressä putsaa
ruumiin ja mielen. Olo on virkistynyt ja rento. Uni maistuu hyvin merenkäynnin loiskeessa. Että on makhiaa mahan täydeltä….

Eihän tiälhä kasva mikhän, kylymä on. Mato on syönhy tunturikoivut, tarinoi Trygve Kirkkoniemen linja-autossa. Miulla on tunturissa kammi, sieltä on hyvvä olla.Poronvasa on vähän jänistä isompi,emässään likhi, jatkaa Trygve, kun porotokka murkhinoi suolla ajotien vierestä.

Suolahuoneen kattona taivas, aurinko, kuu ja tähdet

Tämmöistähän täällä on. On niin kaunista, että henki salpautuu. Suolahoito koko vartalolle ja ihminen on onnellinen. Ilma on raikas ja helppo hengittää, kuin olisi kokovartalohappiviikset päällä. Suussa maistuu suolantuntu. Mikäpäs täällä on suolakylpyjä nautiskellessa nousuveden aikaan.

Jänkhällä jytisee-tapahtuman kävijöitä

Motoristit saapuivat kylälle näyttävästi 50 pyörän matkueena. Jythinää ei kuulunut, vain hienoa hyrinää tunturin ja meren välisellä kannaksella. Maaseudun tulevaisuus-lehden Pykeijä-juttu oli ollut inspiraationa jythistellä kaffistelemaan Pykeijään.
Komia porukka.

Elsa sanoo, että miehein rakensi tien kylään 1960-luvun alussa. Sitä enhen kuljethin vain venellä.

Pykeijä säilyi saksalaisten poltolta venekyytien ansiosta

Yläkuvassa on vanha fiskupryky ja alakuvassa Pleymin pryky, joka on Kulttuurimerkitty rakennus ja kuuluu Rajaseutumuseoon (Grensemuseum Kirkenes).

Pohjois-Norjan useimmat kylät ja kaupungit poltettiin vuonna 1944. Pykeijä säilyi, sillä saksalaiset komentajat tekivät diilin kalastajien kanssa venekyydeistä lähisaariin. Vastalahjaksi heille luvattiin, että kylää ei poltettaisi. Sanansa mittainen komentaja kylläkin joutui moisesta vehkeilystä sotaoikeuteen. Talot ovat 1850-luvulta ja uudisrakennuksia 1900-luvulta. Koreita ja värikkäitä pytinkejä ovat.

Kirkenesistä Hurtigruteen værit vaihtuvat sateenkaaren spektirissæ.

Olen nyt toista kertaa Kirkkoniemessæ: eka kerta pikkuvisiitti, nyt pari pæivææ. Thon-hotelli on sementtiæ ja lasia, mustaa ja valkoista, pelkistetyt skandinaaviset huonekalut ja sisustus. Hotelli on vihreæækin vihreæmpi: ei ole irtoshampoota eikæ suihkucappeja. Aineet lorautetaan tarpeen mukaan isosta purkista. Ravintola on Det Grønne Hørnet, ja tietenkin kaikki on økølogisk.

Yøtøn yø loppuu 22.7. ( Leenan nimipæivæ naisten viikolla). Nyt kesæn lopussa taivas værjæytyy kuvan mukaan. Huone on merelle. Ikkunan alla seilaa rahtilaivoja ja Hurtigretan risteilyaluksia. Sama näkymä kuin jos Hernesaaren Jääherne olisi hotelli. Miksei muuten ole? Eihæn tænne olla nukkumaan tultu, vaikka lysti maksaa 1450 NOK / yø. Samalla hinnalla yöpyisi kaksi.
Onnellinen olen minæ!

Hotel Thon ravintolassa taitellaan  servettejä lounasvieraille. Takana häämöttää Hurtigrutenin matkaustajasatama.

Vapaaehtoistyöntekijän hommia asiakaspalvelusta saunanlämmitykseen ja mökkien siivoukseen

Istumme LassiGårdenin edessä. Rakennus on entisajan kalatehtaan johtajan koti. Hirret ovat venhellä tuodut ryssänmaalta 1800-luvun lopulla. Nyt talossa on ravintola ja meidän palvelutoimisto ja kirjaston rippeet. Kunnankirjasto toimi talossa vuosikymmeniä, mutta se suljethin.

Kuvassa Agnes ja minä. Agnes on romanialainen Unkarin rajalta ja opiskellut suomea ja vähemmistökansoja, mikä heittikin hänet Lapin kautta Pykeijään. Hazel on ilmastotieteilijä Briteistä, hän on alakuvassa. Työhön kuuluu asiakaspalvelua, koirantalutusta, siivousta mökheissä ja saunalla ynnä roskakuskin hommaa karavaanialueelta. Rannan putsaaminen on ihan mieluisinta – että osaa olla komia työympäristö ja iloinen duuniporukka.

Kesäkotini sijaitsee tässä rakennuksessa, kammareita on kolme. Entinen ruokakomero toimii makuuhuoneena. Näkymä merelle on ”ihan” mukava.

Tärkein työ on vanhasuomen kielen ja kulttuurin kerääminen ja kirjoittaminen muistiin. Työ näkyy kulttuuripolun kohdeopasteissa ja teksteissä. Nyt kaffistelhan ja sitten rukkaskädessä töille.

Ei vapaaehtoistyö ole pelkkää työtä: hommiin kuuluu myös iloinen yhdessäolo ja merenherkkujen nautiskelu ravintolassa ja nuotiolla.

Työnteko vapaaehtoisena on lystiä. Kuskaan Hazelia kottikärryllä.

Jäämeren aurinko ja täysikuu kohtaavat myrskyisän meren yllä: vuorovedet villiintyvät ja ihmiset valvovat

Aurinko paistaa yötöntäpäivää korkealta

Tänään on täysikuu. Vuoroveden vaihtelut ovat kymmeniä metrejä. Aamupäivällä vesi karkaa kauas ja valkoinen hiekkaranta on sileä ja kova kuin pöydänkansi. Vesi on korkeimmillaan klo 15 – 17.

Sama kierto toistuu yöllä. Aurinko ja kuu valvottavat yötäpäivää.

Jäämeren tuuli on silkkiä iholla: se viilentää helteellä ja lämmittää kylmällä

Kesän lämpötila on aina miellyttävä, kun päällä on paksu norjalainen villatakki ja anorakki, pipo ( mieluitan kukka) ja sukat. Kerrospukeutumisen kultainen sääntö on hyvää pitää mielessä. Sää voi vaihtua hetkessä: auringonpaisteessa takkia ei tarvitse, mutta seuravassa hetkessä mereltä saapuva sumuseinä tai tuulenpuuska viilentää ilman ja takki on taas tarpeen. Kuva on otettu 1.7. klo 01 aamuyöllä. Näkymä on kesäkotini kammarin ikkunasta.

Tarujen kansat -näyttely Ateneumissa. Jääkarhukuningas ja monta muuta.

Tarujen kansat -näyttely esittelee pohjoisia satuja ja tarinoita. Esillä on mm.  norjalaisten Theodor Kittelsenin ja Edvard Munchin sekä suomalaisten Akseli Gallen-Kallelen ja Hugo Simberin töitä noin sadan vuoden takaa.  Metsän peikot,  keijukaiset,  luonnonilmiöt ja vuodenajat ovat inspiraation lähteenä. Kuvassa on Jääkarhukuningas Valemon ( Kittelsen 1912).
http://www.ateneum.fi/fi/tarujen-kansat

Pykeijän peikkoja seuraillessa….