Jäämeren raikas ja puhdas ilma on terveyden ja pitkän iän salaisuus

 

Suolainen ja mineraalipitoinen meri-ilma on helppo hengittää, mieli ja iho voivat hyvin.

Kaupallinen video suolahoitojen terveellisyydestä. Miksi hakea suolahoitoja kauneushoitoloista, kun Pykeijä on luontainen suolahuone 24/7.

Taivaantulet talvella ja kesällä

Talvitaivaan tulet Pykeijässä. Kuvat: Tiina Hintikka

Taivaan yötulet kesällä 2015.

Kaamos Pykeijässä – vahvoja elämyksiä ja mielentiloja

Tunturissa päiväkävelyllä sinisenä hetkenä ennen pimeää. Leena, Agnes ja David.

Päiväkävijöitä virkistäytymässä Jäämeressä löylyjen lomassa.

Pulahdus Jäämeressä. Tiina, David, Agnes ja Leena. ( Kuvat Tiina Hintikka)

Bokloppis

Bokloppis pidetään Lassigårdenissa. Talossa toimi aikaisemmin Kirkenes Bibliotekin sivukirjasto.  Luemme kirppislöytöä Joelin kanssa Jäämeren saunanrannassa.

Porot tulevat vilvoittelemaan ja juomaan suolavettä saunanrantaan

Kun poroille tulee kuuma tunturissa, ne laskeutuvat Jäämeren rantaan pulikoimaan. Kevätvasat ilakoivat emiensä kintereillä rantavedessä kuin lapset ikään. Suolavesi tappaa elimistön ja nahkan loiset, ja kylmä vesi vilvoittaa kuumalla. Poronvasat on korvamerkattu aitauksissa ja nyt ne saavat nauttia vapaudestaan loppusyksyyn. Valkoinen poro tietää lystiä ja onnimusta. Kuvat ovat Internetistä.

Pykeijänrantaan on ajautunut roskia mereltä

Kalastuslaivat ja ”lystiveneet” heittävät roskasäkkinsä ulapalla mereen. Vuorovesien mukana rantapoukamaan kulkeutuu säkkitolkulla muovimoskaa. Roskakuskin hommaa kuuluu työhöni. Työolosuhteet ovat mainiot valkealla sannalla. Tässä työssä tuntee olevansa tarpeellinen luontokappale. Ihmisten välinpitämättömyys ja röyhkeys luontoa ja ranta-asukkaita kohtaan surettaa. Ja ihan hävettää heidän puolestaan.

Voi lintu- ja valaspoloja, kun ne joutuvat syömään muovia planktonina ja merenelävinä. Pyöriäishavaintoja on kuuleman mukaan tavallista enemmän kalastajaveneiden ympärillä, uivat lähellä ja leikittelevät. Niillä on asiaa… Pitäisi herkistyä kuuntelemaan älykkäitä mereneläviä.

Kansanperinteen tallentamista kylänvanhimpien kanssa

Kuvassa on Elsa Inkilä Haldorsen, vanhasuomen kielen ja kulttuurin ” Elias Lönrot”. Lautasella on Ruijan kansallisherkkua turskan kieltä. Nam nam… Norjassa ei ole tapana maistella toistensa lautasilta. Elsalla on suomalaiset Kraa kraa-desingkehykset.

 Vanhasuomi on puhuttu kieli, mutta sitä ei olla kirjoitettu muistiin. Kylänvanhimmat kokoontuvat kahvikupillisen ääreen tarinoimaan. Kaffistelhan ja kylästelhän.  Minä kirjoitan kaiken muistiin koneella. Olen jo oppinut hahmottamaan murteen kielioppia. Murre on likellä meänkieltä, mutta siihen on sekoittunut myös muita vivahteita ja sanontoja norjasta ja venäjästäkin. Freistataan cykkeli… Onkohan ne avvaimhet väskyssä… Kun saamme yhdenkin version digitaaliseen muotoon, voimme jatkaa murteen tallentamista myös etänä. Olemme tehneet kulturstigenin opasteet ja selosteet vanhalla murteella. Seuraavana teemme selosteet Pykeijän entisaikojen mahtimiehistä ja -naisista.

Ashvey Dörmänen on Pykeijän vahva kulttuurinainen:  hän osaa vanhasuomea ja jakaa tiedon mielellään. Ashvelylla on suomalaiset Kraa kraa-desingkehykset.

Menetelmänä on (visuaalinen) etnografinen tutkimus. On tärkeä tutustua kylän väkeen eri areenoilla ja sitten jutustelu on mukavaa. Viihdyn todella hyvin näiden kylänvanhimpien ja -viisaimpien  kanssa.

Trygven kanssa poseeraamme Kirkenesin linja-autopysäkillä.

Vesisaari ( Vadsjö) sijaitsee Varanginvuonon vastakkaisella puolella: tietä pitkin matkaa on noin 100 km ja vettä myöten 13 km. Kaupungin- ja Maakuntakirjastot palvelevat asiakkaita kolmella kielellä: norjaksi, saameksi ja suomeksi ( riksfinska).

Kalastusveneitæ telakalla ja laiturissa Pykeijæn satamassa

Satamassa on veneenlaskupaikka lystiveneille. Tosikalastajat tuovat veneen tullessaan, ja pakkaslodju saalista varten on mukana. Vene voi keikkua Mersun perässä Etelä-Suomesta asti. Matkaa melkein 1500 km. Vanhat fiskuvenhet ovat prykillä sataman laidalla. Sininen väri tuo kalaonnea ympäri maailman.

Pykeijæn herkkua Kuningasrapua merestæ pataan

Otus painaa aikuisena noin 5 kiloa ja saksiväli on syli. Niitä pyydetään isoilla rysillä, joihin on sidottu syöttikaloja. Ravulle käy kuin hiirelle juustopyytimessä: Se maistaa herkkua ja hupsahtaa ansan pohjalle. Kalastajat vapauttavat äiti- ja lapsiravut. Ravuista syödään sakset, ei vartaloa. Nam nam. Hyvvee on…. Net krabut kulkhivat vettessä pitkin Kamchatkan niemimaalta….

Olimme Joelin kanssa kokemassa rapurysät ammattikalastaja Leif Inkilän mukana peilityynellä Varanginvuonolla.  Alkumatkasta vielä vähän naurattaa, mutta loppumatkasta istuimme päät polvissa muovisanko vieressä. Peilityynen Jäämeren pitkä ja loiva aalto oli kuitenkin liian kova meille maatiaisille. Ja sekös Leifiä huvitti….

Kuivattua turskaa eli kalajällejä auringon- ja tuulenpaahteessa

Turska on varma saalis. Kapakalaa keitetään, pakastetaan ja kuivataan. Aurinkokuivattu kala säilyy vuositolkulla. Tuoksahdus on melkoinen. Suola, pippuri ja kerma tekevät tehtävänsä. Näitä turskapyykkinaruja on vanhan sataman puolella. Kalaverkko kehikon yläpuolella pitää ryöstelevät lokit loitolla.